Elämänhallintaa

Olen ilmeisen pitkään uskonut siihen, että kun tekee itselleen kattavan lukujärjestyksen ja noudattaa sitä, asiat järjestyvät ja suunnitelmat toteutuvat. Pienenä tein lukujärjestykset paperille ja vieläpä värikynillä, jotta elämän eri osaset oikein erottuisivat toisistaan. Sittemmin listat ovat rakentuneet kalenteriin (Tee! Muista! Soita! Lue! Käy!) ja etenkin aamuyön tunteina mieleen.

Yhteistä elämäni lukujärjestyksille on ollut se, että niissä on aivan liikaa tekemistä. Kiinnostavia, opettavaisia, hyviä asioita, kyllä, mutta yhtä kaikki: aivan liikaa. Jotkut suunnitelmat ovat romahtaneet päivissä, toisten kanssa olen jaksanut painiskella vuosia.

Kunnon koululaisen tavoin olen tietysti odottanut, että lukujärjestyksen noudattamisesta seuraa, paitsi onnistuminen, myös palkinto. Tulee kehuja, kymppejä ja jätskiä. Kun ei tule, pitää tehdä uusi ja entistä kunnianhimoisempi lukujärjestys, joka korvaa edelliset epäonnistumiset ja nostaa riman vielä hiukan korkeammalle.

Suorittaminen on hieno asia, vai mitä?

Nyt pitäisi sitten keksiä, miten tehdään lukujärjestys, jonka kanssa pystyisi elämään sulassa sovussa, tilanteen mukaan, myös talven pimeimpinä hetkinä. Tai sama asia hiukan toisin ajateltuna: nyt kun vihdoin olen tajunnut, mistä kiikastaa, mulla on mahdollisuus hoitaa homma järkevämmin.